Hei työtön ammattiyhdistysliikkeen jäsen! Oletko tutustunut TATSIn toimintaan?

 

Tatsi eli Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys ry on työttömien edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Järjestämme tukitoimintaa ja koulutusta työttömille ja työttömille nuorille.

 

https://tatsi.org/info/

 

Nyt on haku käynnissä!

Tule kokemaan Lapin taika!

 

Ystäviä, elämyksiä ja voimaa Lapin luonnosta.
Pysyvään muutokseen -jaksot aikuisille nyt haettavissa.

Jaksot ovat 18-21.3 ja 22.03.2019

Pysyvään muutokseen-jakso on laajuudeltaan kolmivaiheinen ja se on tarkoitettu kaikille työikäisille, myös palkkasuhteessa oleville.

Pysyvään muutokseen -jakso keskittyy kokonaisvaltaisesti osallistujan hyvinvointiin. Jaksoilla käytetään arvo- ja hyväksyntäpohjaista lähestymistapaa, jonka ytimessä on osallistujan omat arvot ja tavat voida hyvin. Jaksoilla on mahdollisuus tutustua uusiin lajeihin, saadaan tietoa ravinnosta ja liikutaan yhdessä.

Hyvinvointijaksot koostuvat kolmesta osasta:
pääjaksosta 3 vrk sekä kaksi seurantajaksoa 2 vrk.

Hinta (osallistujan omavastuuosuus), joka sisältää majoituksen, täysihoidon
ja ohjelman on 25 € /vrk.

  1. lähijakson (3 vrk) hinta on 75 € /osallistuja
    (75€/hlö/3 vrk:n pääjakso)
  2. lähijakson (2 vrk) hinta on 50 € / osallistuja
  3. lähijakson (2 vrk) hinta on 50 € / osallistuja

Mikäli olet työttömyyspäivärahalla, hinnat ovat 50% yllä mainituista.

Hinta ei sisällä matkoja.

Hae mukaan tästä!

SAK Uudenmaan alueen aluekokous 10.11.2018. valitsi aluetoimikuntaan vuosiksi 2019-2020 paikallisjärjestöstämme seuraavat henkilöt:

 

Mikael Fogelholm

Minna Järvinen

Petri Järvinen

Satu Kuosmanen

Petri Leskelä

Jarmo Pakkanen

Timo Saarinen ja

Mari Vasama

 

 

Paikallisjärjestön edustajiston syyskokous pidettiin 18.10.2018

 

Paikallisjärjestölle valittiin kaudelle 2019-2020

puheenjohtaja, Petri Leskelä

varapuheenjohtaja, Simo Utriainen

sihteeri, Satu Kuosmanen.

Hallitukseen nimettiin näiden lisäksi 14 jäsentä (aakkosjärjestyksessä):

Mikael Fogelholm,

Minna Järvinen,

Petri Järvinen,

Isto Kuusisto,

Anu Laaksonen,

Anne Lehto,

Jani-Pekka Leino,

Jarmo Pakkanen,

Timo Saarinen,

Hannu Sjöman (eläkeläisten edustajana),

Teija Tarhonen,

Jaakko Toljander

Janne Toppar ja

Jukka Virtanen

Varajäseniksi nimettiin:

Kaija Berg ja Sakari Honkonen. Varajäseniksi voidaan nimetä vielä useita henkilöitä, ja niistä voi lähettää ehdotuksia tuleviin kokouksiin.

Jäsenmaksu ja edustajiston osallistumisperusteet pidettiin ennallaan: 0,30€/ maksava jäsen,

toiminta-alueella ja edustajia kokoukseen 1 edustaja / 500 maksavaa jäsentä.

Paikallisjärjestön hallituksen seuraava kokous pidetään 27.11.2018 klo 17.00 toimistolla, Sörnäistenrantatie 7B 35, 00530 Helsinki.

 

Paikallisjärjestön hallitus kokoontui kesätauon jälkeen 18.9.2018

 

- Edustajiston syyskokous pidetään 18.10 Tietorannassa klo 18.00, kutsut on lähetetty jäsenyhdistyksille.

- SAK:n Aluekokoukseen on nimetty seuraavat edustajat: Mikael Fogelholm (PAM001), Minna Järvinen (JHL035), Satu Kuosmanen (PAM716), Mari Vasama (PAM001) ja Jukka Virtanen (PAU107).

- Ehdotukset SAK:n aluetoimikunnan jäseniksi 2019-2020 olisi toivottavaa ehdottaa syyskokoukseen mennessä, nimeämiset tehdään SAK:n aluekokuksessa 10.11.2018.

- Hallitus kokoontuu seuraavan kerran 9.10. klo 17.00 toimistolla, silloin käsiteltävänä toimintasuunnitelma, talousarvio ja kannustavan toimintatuen hakemus

 

 

 

SAK:n Pääkaupunkiseudun Paikallisjärjestö

 

SAK:n Pääkaupunkiseudun Paikallisjärjestön jäseninä on ammattiosastoja ja yhdistyksiä Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta.

Mukana myös valtakunnallisia osastoja.

Paikallisjärjestö perustettiin 28.01.2010 yhdistämällä aiempia pääkaupunkiseudulla toimineita paikallisjärjestöjä sekä yhdistyksiä.

 

Paikallisjärjestö toimii SAK:laisten yhteiskunnallisen aseman ja työelämän oikeuksien parantamiseksi.

Toimii jäsenosastojensa yhteistyön parantamiseksi  ja kohentaa järjestäytymistä pääkaupunkiseudulla.

Tukee nuorten ammatillista järjestäytymistä alueellaan.

Vaikuttaa alueelliseen päätöksen tekoon alueellaan.

Vaikuttaa valtakunnalliseen päätöksen tekoon.

Toimii julkisten palveluiden kehittämisen puolesta ja palveluiden

yksityistämistä vastaan.

Toimii kehitysyhteistyön, solidaarisuuden ja tasa-arvon puolesta

kaikenlaista syrjintää vastaan.

Vaikuttaa ja huomio ympäristössä ja asumisessa tapahtuviin

muutoksiin.

 

Toimintamme tukemiseen tarvitsemme aloitteita,

vaatimuksia ja toivomuksia sekä palautetta kaikilta 

ammattiosastoilta ja jäsenyhdistyksiltämme.

Tie Tammisaareen -tilaisuus 9.6.

Matkalle osallistui noin 20 henkilöä. Muistotilaisuus oli kaunis ja järjestetty huolella.

Kiitos kaikille osallistuneilla ja erityisesti tilaisuuden järjestäjille.

Muistotilaisuuden avauspuhe, Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen:

Ihmisiä niin kuin me

Puhe Tie Tammisaareen -muistotepahtumassa 9. kesäkuuta 2018

Den här platsen inrymmer mycket tystnad. Den har vuxit fram under hundra år.

Tämän paikan hiljaisuus on hiljaisuutta niiden yli 3000 ihmisen kohtalon edessä, joitten muistoksi tämä muistomerkki on pystytetty. Kun heidät suljettiin vankileirille, heidät suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Niissä olosuhteissa, mielivaltaisen väkivallan ja arkisen selviytymistaistelun oloissa, elämä oli vain vaivoin ihmisen elämää. Sitten nälkä, taudit tai teloitukset veivät heiltä senkin. He jäivät pitkäksi aikaa nimettöminä yhteisen historian ulkopuolelle. Niin kaikki ihmiselle kuuluva arvo ja arvokkuus otettiin heiltä pois. Heistä tuli historian hiljaisuuteen unohtunut sivulause, ei enää ihmisiä.

Sellaisen ihmisen osan edessä kaikki sanat uupuvat.

Det här minnesmärket och minnestillfället gör dem som hamnat utanför historien, samhället och mänskligheten till en del av oss, till en del av historien, till en del av det finländska samhällets gemensamma berättelse. Och framför allt till människor, till människor med ett värde, ett namn och en livsberättelse, till människor som vi.

Tämä muistomerkki kertoo heistä, koska he eivät koskaan päässeet itse kertomaan elämäntarinaansa. Jokaisessa heistä toteutui Jumalan antama, nimeltä mainittu ihmisen ainutkertainen elämä. Heitä kunnioitamme tänään, heitä, joiden kesken katkenneen elämän hiljaisuus asuu tässä vielä sadan vuoden jälkeen.

Tämän muistomerkin takaa erottuu myös muita ihmisiä ja toisenlaista hiljaisuutta.

Siellä ovat muut Tammisaaren vangit, jotka selviytyivät ja jotka vähitellen, monet vaivoin ja pitkän ajan kuluessa siirtyivät ulkopuolisuudesta osaksi yhteiskuntaa. Siellä ovat läheiset, jotka yrittivät tuoda ruokaa ja paketteja, kirjoittivat kirjeitä ja pelkäsivät ja surivat kotona. Siellä ovat leirin vartijat, muu henkilökunta, todistajanlausuntojen antajat, tuomioiden määrääjät ja tomeenpanijat. Siellä ovat paikkakunnan asukkaat. Siellä ovat ne, jotka olivat kauempana, eivät tienneet tai halunneet tietää.  Täältä he näkyvät kaikki, kaikki ihmisiä niin kuin me nyt tässä.

Ja kun katsoo vielä kauemmas, muistomerkin ihmisten takaa erottuvat muut vankileirit, koko sisällissodan ja sen jälkiselvittelyjen kaaos ja kauhistuttavuus, kaikki sadan vuoden takaiset tapahtumat ja se miten niiden muiston kanssa on eletty sadan vuoden aikana.

Tältä muistomerkiltä näkyy paljon ja kauas, koko siihen perintöön, josta kasvamme. Se ei ole ensisijassa punaista tai valkoista. Se on ihmisten meille jättämää perintöä. Se on sadan vuoden aikana muovannut meitä ja sitä, millaista on elää ihmisen elämää täällä nyt.

Siinä perinnössä tunnistan paljon hiljaisuutta.

Tunnistan hiljaisuutta, joka on syntynyt sadan vuoden aikana tietoisesta vaikenemisesta ja valikoiden muistamisesta. On kerrottu, mutta ei kaikkea eikä kaikille. Eri perheissä ja suvuissa on kerrottu erilaisia kertomuksia. Eri tahoilla ja eri aikoina on kerrottu kertomuksia, jotka sopivat kulloiseenkin aikaan ja tarkoitusperiin. Vasta vähitellen ja vähä vähältä  eri kertomuksille on tullut tilaa ja oikeutusta. Nyt, kun kyseessä on kolmas ja neljäs sukupolvi, on halu päästä kerrottujen ja vaiettujen kertomusten taakse, enemmän ymmärtämään kuin suojaamaan omaa kertomusta.

On myös sellaista, mikä ei ole koskaan tullut ääneen sanotuksi. Kaikkea sitä, mitä täällä on sata vuotta sitten koettu, tehty tai nähty, ei vain ole voinut kertoa. Kipeimmät ja raskaimmat kertomukset on koteloitu oman mielen uumeniin. Ne ovat eläneet siellä, ehkä ääneen kerrottujen kertomusten takana, hajanaisina, katkonaisina ja enemmän unenomaisina. Niille ei ole sanoja eikä kieltä, mutta silti jotain niistä on välittynyt hiljaisuuden sisässä seuraaville polville. Sellainenkin hiljaisuus tässä on mukana.

Tässä on myös niiden hiljaisuutta, jotka katsoivat etäämmältä, tiesivät, eivät halunneet uskoa tai hiljaa hyväksyivät, käänsivät selkänsä, eivätkä halunneet tai uskaltaneet korottaa ääntään. Kun seison tässä piispan paidassa ja tämä risti kaulassa tiedän kantavani monenlaista historiaa. Kannan paitsi armottomien sanojen historiaa leireille joutuneita ja täällä menehtyneitä kohtaan myös sivusta seuraajan hiljaisuuden historiaa.

Muistomerkin takaa näen kaiken tämän. Kaikki se on meidän yhteistä historiaamme, sekä kerrottu että hiljaisuuteen kätketty. Ennen muuta näen ihmisiä,  ihmisiä niin kuin me, ihmisiä, joille kaikille kuuluu ihmisen arvo, arvokkuus ja oikeus tulla muistetuksi.

Det finns många lager i inbördeskriget, i berättelserna från fånglägren, i tystnaden. Det är inte oviktigt hur vi berättar om det här och nu. Om vi berättar undvikande och slingrande, växer den tunga tystnaden som funnits i generationer. Bördan från det förflutna blir inte lättare av att glömma utan genom att minnas och berätta. Att beröva eller underskatta minnet är att bryta ner en människas värde och värdighet. Därför behöver det finnas rum för alla minnen, också de som är dolda i svåra upplevelser, i hjältehistorier och i skamfylld tystnad.

Vi är inte här för att skipa rätt eller döma. Det har redan gjorts intill förskräckelse. Nu hundra år efteråt är vi här för att vi vill att alla de här människorna ska få ett värde, en värdighet och rätten att bli ihågkomna. 

Syvintä, mikä meitä tässä yhdistää, eivät ole kerrotut tai vaietut perinnöt. Ne voivat olla kullakin erilaisia. Niitten värit voivat olla sekoittuneet tai haalistuneet. Ne voivat edelleen kantaa surua, häpeää, kiitollisuutta, katkeruutta tai ristiriitaisuutta, kaikkea mitä tunne- ja kokemusmuisti voi säilyttää.

Syvintä, mikä meitä yhdistää, ei ole yhteinen kertomus. Syvintä, mikä meitä yhdistää, on yhteinen avuttomuus elämän kauhistuttavan traagisuuden edessä. Että näin voi tapahtua, että ihmisyys voi murentua, että se eetos, minkä varaan yhteistä elämää rakennetaan, voi pettää. Että toiset ihmiset, toisten elämä ja muisto, voidaan viskata yhteiskunnan, historian ja ihmisyyden ulkopuolelle. Emmekä me tässä tänään ole sen parempia tai moraalisesti vahvempia kuin ihmiset sata vuotta sitten. Me vain elämme vakaammassa ja vauraammassa yhteiskunnassa.

Tämä muistomerkki ja tämä muistotapahtuma säilyttävät tajua siitä, miten hauras asia yhteisessä elämässä on jokaisen ihmisen luovuttamaton arvo ja arvokkuus. Se ei ole koskaan itsestään selvää. Siitä ja ihmisten oikeudenmukaisesta kohtelusta on pidettävä kiinni lujasti ja määrätietoisesti, hellittämättä. Yhdenkään ihmisen yhtäläistä paikkaa osana yhteistä elämää, yhteistä muistia ja yhteistä historiaa ei mikään saa viedä. Eikä viime kädessä voi viedä. Siitä vakuuttuneena ja kaikkia muistettuja ja unohdettuja, nimeltä tunnettuja ja tuntemattomaksi jääneitä ajatellen luen psalmista 139

 Herre, du rannsakar mig och känner mig.
Stiger jag upp till himlen, finns du där,
lägger jag mig i dödsriket, är du också där.
Om jag säger: Mörker må täcka mig,
ljuset omkring mig bli natt,
så är inte mörkret mörkt för dig,
natten är ljus som dagen,
själva mörkret är ljus.